Jahas, taas on hippasen vierähtänyt tota aikaa (se muuten menee niin niin nopeesti täällä). Viime kirjoituksessa näköjään oltu matkalla Guanajuatoon, joka on todellakin käymisen arvonen paikka. Pitempäänkin oisi hyvin viihtynyt. Kapunki siis tosi pieni, mutta kovasti täynnä elämää ja lisäksi tosi kaunis! Salsat, merenguet ja karaoket käytiin tottakai vetämässä, pojiltakin sujui karaoke espanjaksi oikein hyvin. Oli muuten ihana palata Cuernavacaan tuon reissun jälkeen, todella tuntui, että palasi kotiin :) Taksikuski, joka meitin nappasi bussiasemalta vielä kysyi ”¿calle Copalhuacan, verdad?” En sitten tiä mistä äijä tiesi, missä asun, mutta onhan se kiva, että taksikuskit alkaa oppiin tuon ;)
Taksejahan tästä kaupungista löytyy varmaan muutama miljoona, joukussa paljon niitä epävirallisempiakin takseja. Tulee muuten melkosesti käytettyä takseja: kouluun, kauppaan, baariin... Eikä maksa yleensä kun n.30 pesoo eli alta 2 egee, ja usein on vielä monta immeistä jakamassa tuon hurjan summan. Tästä huolimatta oma autokin oisi kyllä tosi jees, eilen iltasella/yöllä viimeksi pääsin ajelemaan ja on kyllä niiiiiin kivaa pitkästä aikaa :D Päiväruuhkista en oikeen tiedä miten selviäisin, kun on vähän olemattomat nuo liikennesäännöt täällä.
Tällä hetkellä kuuntelen lauantaipäivän ratoksi naapurin orkesteri harjotuksia, siis oikeesti, ne harjottelee joka helkkarin lauantai aamusta iltaan. Ja ei, eivät ole hyviä.. Istuskeleen tässä meitin uima-altaalla, käväsin juurikin pulahtaan tuolla, kun alkoi vähän hikeä puskemaan..Ja tulipa mieleen, että miten voin mennä takasi Suomeen?? Tähän elämään alkaa tottua vähän liian hyvin.. No onneksi mulla on vielää paljon aikaa jäljellä, suurin osa muistsa vaihtareista on vaan yhen semesterin ja palaa jo joulun jälkee kotiin, hullua.
Sadekausikin loppu kun seinään kuukauden vaihteessa. On oikeen mukava, että iltasin ei enää tule vettä, kun esterin persiistä! Syyskuussa sato siis melkein joka ilta. Mira, Ville ja Jussi ei ihan parhaita säitä saaneet. Niin tosiaan, palautuivat he kotiin kuun lopussa, kovin oli tyhjää pari päivää! Tossa mun 80 tai 90 leveessä sängyssäkin tuntui kovasti tilavalta nukkua ilman Miraa;) Meni kyllä sekin kuukausi niin liian nopeesti!
Acapulcossa käytiin vikana viikonloppuna, kun oli Mirkku ja Ville täällä. Myös Heikki tuli messiin, oli ihana nähdä pitkästä aikaa! Mentiin vähän kauemmalle rannalle, Pie de la Cuestaan. Huomasi kyllä, että ei ole syyskuu turistikuukausi, melkosen tyhjää oli tuolla pikkurannalla. Meri oli melkosen aallokas, kävi urheilusta yrittää pysyä pinnalla ja kyllähän se meri melkosen monta kertaa voitti ja siellä sitten mentiin pohjaa pitkin ja yritti saada biksut pysyyn päällä, ettei makaisi siinä sitten alasti aallon vetäytyessä pois. Sunnuntaina lähdettiin retkelle, tarkoitus oli mennä jollekin ihanalle saarelle, snorklailla, nähdä ehkä delfiinejä, kalastaa aivan julmetun kokosia kaloja ja mitä kaikkee. Voin kertoo, että Raul (äijä, joka meille tämän järkkäsi) vei kyllä turisteja 10-0. Siellä oltiin monta tuntia ”pikkuaallokossa” keskellä merta, ainot aktiviteetti nukkuminen ja välillä pitki kömpiä okkustamaan yli laidan. (ei hitto tota orkesteria!!!)Että semmonen veneterki, olin niiiiin helpottunut kun pääsi pois sieltä. Taas oppi tästäkin jotain. Mielenkiintonen taksimatkakin koettiin, pahimman sateen aikaan änkeydyttiin nelisteen kuplaan. Ikkunat tietty oli pidettävä auki, jotta näki ees jotain ulos ja sade mukavasti piiskasi vasten kasvoja. Näin oli mahdollisimman hehkeä olo mennä baariin :D Eli ei ihan täysin onnistunut reissu, mutta biitsi kun biitsi :P
Pankkitilikin käytiin avaamassa, hippasen kalliiksi tulee tuo rahan nostaminen. Oikein kärsivällinen oli pankkineiti, vaikka vähän tökki tuo epsanja taas jossain kohtia. Kummasti tarvi piirtää kartta oman kodin ympäristöstä, pyytää suosittelut kolmelta ihmiseltä ja vielä pitää kiikuttaa vesilaskukin sinne. Onpahan tili.
Ja nyt. Unohdin taas montamonta asiaa kirjottaa, mutta nyt lähden veittämään espanjan oppimispäivää mexicaanon kanssa :P Chau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti