keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Yksi semesteri takana

Tiina lähti noin viikko sitten :( Ihan kamalaa kun jäi vaan tyhjä huone!! Ja kaikki muutkin on lähdössä/lähteneet. Tein väliaikaisen muuton, hullukaan pysty oleen meitin talossa yksin! Nyt tulin käymään, hakees vaatteita ja muuta ja ihan friikkinä kuuntelen joka ääntä täältä talosta ja ulkoo, melkonen kummituskartano näin yksin ja pimeellä!!

 

Juhlapuku löytyy jo valmistujaispirskeisiin, jotka on 12.12. Mentiin kattoon juhlapukuja anan ja stefin  kanssa ja myös rene, chris ja peter oli mukana, eivät siis menneet oluelle siks aikaa ;) Ja juurikin ne ehdotteli pukuja ja jakeli aktiivisesti mielipiteitä ihan kysymättä.

 

 Ihan kamalaa yksi kaveri puukotettiin! Ja tarinan alku on jännän tuttu. Random taksi kadulta pimeellä, taksi ajoi johonkin syrjään ja puukolla uhaten  halusi rahat. Kaveri yritti karkuun, mutta ei onnistunut, taksikuski puukotti 7 kertaa ja jätti tämän kadulle! Nyt tyttö on tajuttomana ja todella huonona =(

 

 

En sitten tiä mikä mussa on vikana kun niin tykkään ajella täällä! Huvittaa ja ihmetyttää vaan joka kerta tuo sääntöjen puute ja ajotyyli. Okei onhan tuo liikenne vähän hullua, mutta luopa vähän jännitystä elämään. Ruuhkat  ei oo niin kivoja. Yksi päivä paistuin autossa ”hetken”, idiootti vielä farkut jalassa ja pitkähihanen päällä, lämmintä autossa oli kun saunassa (mitä nyt voi kuvitella 28 helteessä, ilmastoimattomassa autossa) 11 km ajoin pelkästään ykkösellä!! Ihme kyllä, en oikeestaan kovin pahasti tuskastunut, se nyt kuuluu asiaan.. Parin päivän päästä oli samanlainen ruuhka, muutamia autoja suihki sivulta ohi pitkin piennarta, päätin kokeilla samaa toimi hyvin, mutta luulen, että poliisilla olisi jotain sanottavaa tähän, muutenan liikenne olisi vielä enemmän kaaoottinen. (no siis mulla ei ollut enää paljon matkaa jäljellä)

Auto on kyllä pelittänyt ihan hyvin. Pakoputkea joutu vähän korjaileen, täällä kun ei osata suotta varottaa kaikista hidasteista eikä niitä viittitä maalailla ja niitä on julmetusti!! Pimeellä täräytin mukavassa vauhdissa yhteen tälläiseen, ei niitä ihan oikeesti voi nähä!

Ajoa haittaamattomia vikoja: aurinkoläppä välillä pamahtaa keskelle näkökenttää (no okei, tämä saattaa hieman haitata ajoa), hanskalokero ei myöskään pysy kiinni ilman teippiä.. Repsikan puolen ikkuna vaatii hieman taktiikkaa kiinni veivauksessa. Yksi päivä se sitten baariin mennessä tipahti kokonaan alas. Onneksi on valet parking niin ei se juuri sitten haitannut. Tämä on muuten kanssa yksi asia mikä on ihan jees, baariin mennessä ei tarvi ettiskellä parkkista (eikä edes ite parkkeerata), ajaa vaan baarin oven eteen niin kaikki hoituu noin euron hintaan vieläpä.

 

Ruokakulttuuria, mä söin aivoja! Mentiin aamupalastaan, sanoin, että ihan sama, vapaasti voi tilata mun puolesta jotain hyvää. Niinpä evästelin hyvää keittoo  ja oikeen maukkaita tacoja. Kysymys: haluutko tietää, mitä tacoissa oli, vastaus: ilmeisesti en. Oon usein kuullut kehuja ko. tacoista ja vannonut, että en haluu maistaa vaikka olisi kuin hyviä, mutta nyt.. Saatanpa niitä toisenkin kerran syödä, ehkä..

Sitten kun mennään Oaxacaan Rene lupasi kanssa jotain ylläriruokaa ja kertoi miten natiivit tarjoilee apinaa, ei kiitos!

 

 

Muutama päivä sitten laitettiin joulukuusi. Juu, ei ollut aito. Niitäkin kyllä tietty on, mutta monet täällä haluaa pitää kuusta koko kuukauden, joten ehkä toi tekokuusi toimii paremmin siinä. Kaunis tuli, kyllä täälläkin saa ihan joulusen tunteen, vaikka ei lunta olekaan. (No eipä sitä suomessakaan taida juuri olla nyt.) Mutta kovin kaunis tuli.

 

 

Ihanaa, ihanaa olen saannut paketteja Suomesta! Kiitos rakkaat!!!Molemmilla kerroilla oli pakko vähän itkeäkin, kova ikävä ja niin ihanat kirje/kortti!!! Mutta tästä huolimatta on tää niin ihana maa, että vielä en oisi ollenkaan valmis palaamaan, Näin unta, että tulin jouluviikolla suomeen, mutta sitten en meinannut millään saada paluulippua ja iski ahdistus, että miten pääsen takas tänne ;)

 

 

Valmistujaisten jälkeen oottelee uusi roadtrip Oaxacaan, rannoille pääasiassa :P Saa nähä ketä tulee mukaan, chris, stef ja ana vaihtelee taas koko ajan päiviä ja valittaa rahanpuutetta. Méxicolaisista kun on kyse niin ei auta kun sanoa päivä millon lähetään tai muuten saa odotella, odotella, odotella...

Aa, siitä tulikin mieleen vähän sanastoa:

ahorita = n. 5min - 8 tuntia

te prometo = voin harkita asiaa

dame tu número, te voy a marcar mañana = anna numeros, soitan huomenna (huom. siis suora käännös tämä on varma ;) )

vamos a ver = en taida ees harkita

mañana on turha ees suomentaa, kaikki ymmärtää että se ei tarkota huomista.

Näitä löytyy vaikka kuinka, täytyy varmaan ruveta laittaan ylös, kun yllättäen juuri nyt ei tule mieleen.

Kuveja roadtripilta