Ja taas vierähti yksi kuukausi..

1. Playa
2. Arbol de navidad
3. Monte Alban
   
4. Graduación
5. Micheladas

Näköjään ollut vähän laiska kirjotteleen... Mitähän kaikkee tässä välillä on tapahtunut??

No ainakin jouduin jättää meijan kartanon :( Ja hyvästeleen Sonjan. Vikana päivänä hengailtiin vielä uima-altaalla ja tehtiin uusia mielenkiintosia löytöjä talosta. Tosin myös sen verran pelottavia, että oltiin tyytyväisiä ettei tarvi enää nukkua siellä.

Nyt asustelen Renen kotona. Ja en tiä mitä kummaa täällä Méxicossa ihmisella tapahtuu, mutta oon alkanut ihmetteleen miks ihmeessä suomalaiset muuttaa kotoo niin aikasin, hassua :D Täällä kun lähes kaikki asuu viel kotona (yleensä siihen asti kun menee naimisiin) Ja ihmettelevät kuka hullu haluaa asua yksin.. No enhän mäkään ole vielä koskaan asunut yksin enkä vissiin kyllä haluakaan;vanheni sopivasti tuo Toasin yksiöhakemuskin. Enkä nyt pelkästään tarkota, että on mukavaa kun on aina ruokaa, puhtaat vaatteet jne. Lähinnä voisin kaivata vähän perhekeskeisempää kulttuuria ja muutenkin vähemmän egoistista. Hyvin tulen toimeen koko perheen kanssa, eikä niilläkään ilmeisesti ole mitään mua vastaan, koko prehe yleensä sanoo ”mi hija / mi amor”

Huolimatta, että meitin talossa myös lakanat vaihettiin, siivottiin jne jne, niin on vaikeeta tottua doñaan. Tai tuntuu hassulta istua pöydässä ja pyytää doñaa tuomaan kahvia, vaikka kahvikeitin kököttää vieressä ja mukit on lähes käden ulottuvilla tai edes pyytää peseen vaatteet tai tekeen ruokaa. No kyllä ”hieman” v****** doña aina vastaa Renen pyytöihin ”sí señor”/”sí patron” :)

 

Joku on varmaan noteerannut suomessakin, että hetki sitten Cuernavacassa turvallisuusjoukot tappoivat Arturo Beltran Leyvan, yksi etsityimmistä huumekauppiasta. Ammuskelussa kuoli luultavammin 39, sennsuroituna alle 10.. Oltiin parin korttelin päässä pubissa ja omistaja kehotti jäämään vähän pitemmäksi aikaa. Etenkin viikko tuon jälkeen sanottiin, että kaduilla on vaarallista liikkua. Seuraavana viikonloppuna kaikki kököttikin kotona ja vähän oli tyhjempää joka paikassa kun normaalisti. Poliisiautojen pillit huusi sitäkin enemmän ja helikoptereita pörräili tämän tästä. Lehdissä näytettiin kovasti yksityiskohtasia kuvia ruumiista, mikä vähän ihmetytti mua :S

 

Tästä jotenkin tuli mieleen: kerran kun menin kotiin oli portin edessä jäätävän kokonen musta camioneta ja kolme pelottavan näköstä isoa mexicaanoa yhden tutun seurassa, tulivat samalla portin avauksella sisään, ihan vaan hieman ihmetytti. Myöhemmin kuitenkin tajusin, että olivat tämä kaverin bodyguardeja, liian rikas liikkumaan yksin :)

 

Renen valmistujaiset oli huiput pirskeet. (Myös Peterin, Chrisin ja Miken). Terveys taattu (vai vaarassa) kun on kaverina 4 vastavalmistunutta lääkäriä :D Voin kyllä sanoo, että en kestään moista uskoisi. Nyt kaikki sairaaloissa harjottelussa, ekassa vuorossa (16-7) Rene sai nukkua 3,5 minuuttia ja olla mukana 5 leikkauksessa; kuulostaisi, että on rankka vuosi tulossa!

 

Jouluruoka ei ollut yllättäen ihan perinteinen, tosin ei myöskään méxicolaisittain. Kukaan perheestä kun ei pahemmin diggaa perinteisestä jouluruuasta. Jättikatrkarapuaja al diablo, aivan sairaan hyviä :P Kyseisellä hetkellä ei ollut kinkkua ikävä. Jouluksi käytiin ostamassa säkillinen ilotulitteita, maksoi hurjat n. 15 euroa, suomessa ei ihan olisi siihen hintaan lähtenyt moinen määrnä :D

 

Jouluaamuna lähettiin kohti Oaxacaa. Kaduilla oli poikkeuksellisen tyhjää ja päästiinkin melkosen sujuvasti 5 tunnissa perille. Itse Oxaca city oli kaunis kaupunki. Zocalo tosi kaunis, täynnä valoja ja joulutähtiä  ja molempina iltoina kovasti menoa. Vähän parempi kun Cuernavacan zocalo, missä tällä hetkellä on luistinrata! (kauhee jono koko ajan, mutta eipä ole erityisen esteettinen keskellä plazaa!) Ekana iltana tanssittiin koko ilta salsaa ja cumbiaa <3>

Toisena päivänä käytiin Monte Albanissa. Alue oli iso ja mahtavalla paikalla. Se koostuu useasta pyramidista ja keskusaukiosta. Ovat kyllä melko vaikuttavia rakennelmia! Matkaa jatkettiin Hierve de Aguaan, jonka bongasin kartasta "cascadas". Ei sitten viitsitty ottaa enempää selville millaiset putoukset odotti. NO näkyihän se paikan päällä "cascadas pertificadas" eli kivettyneet :D No oli nekin hieno näky ja maisemat ympärillä myös mahtavat! Niin nämä putoukset on siis muodostuneet, koska vesi on niin mineraalipitoista. Paluumatkalla otettiin liftari kyytiin, asioita joita mexicossa tietenkin kannattaa tehä ;) No se oli vanhempi señor, myi jotain käsitöitä.

Illalla palattiin Oaxacan kaupunkiin ja seuraan liittyi Rebo, Paul, David ja Ondy. Yötä myöten lähdettiin ajelemaan kohti Mazunten rantaa. Matkaa ei ollut kun 250km mutta aikaa saatiin kulumaan 5-6 tuntia, vaikka taukoja ei pahemmin ollut. Tiessä oli siis vaihteeksi muutama miljoona mutkaa! Korkeella vuoristossa viistoon yläpuolella ajava rekka oli jännä näky, melkeen varmempi olin, että se lensi kuin että sen alla olisi ollut tie.

Ei ollut perinteisiä turistirantoja hienoilla hotelleilla. Puisia/kaislamajoja/mökkejä ja telttapaikkoja tai riippumattoja. Meininki oli huippu, paljon sekä mexicolaisia että travellereita. Väkeä oli kuitenkin paljon, joten yllättäen kaikki huoneet täynnä. Kavereilla oli teltat, mutta ei niihinkään kuusi ängennyt. Mutta ihan mukava oli nukkua kaislamatolla palmun alla :) Kaksi kaislamattoa olisi ollut vielä parempi, aamulla vähän hiekkainen olo, vähän oli kapea kahdelle ihmiselle. Käytiin  täälläkin veneretkellä, mutta huomattavasti mukavammalla, kuin Acapulcossa :D Nähtiin delfiinejä, valaita ja kilpikonnia. Kilpparin kanssa uitiinkin. Myös meduusoja oli ihan kiitettävästi, niistä en luonnollisesti niin digannut, mutta pisto muistutti lähinnä hyttysttä.Uiminen meressä kävi taas urheilusta. Molemmat polvet raapaleilla kun muutaman kerran paiskaiduin hiekkaan ja kiepuin pitkin rantaa. Oikeen aina onnistunut ajotus uida aallon mukana tai sukeltaa läpi ja täytyy myönää, että muutaman kerran rene joutui kieppuun mun mukana, kun ei luottanut, että hallitsen aallokon (no joo, en hallinnut).  Käytiin myös läheisessä kaupungissa auto-onkelmien takia ja toisen kerran jo otettiin liftareita kyytiin. Tällä kertaa etnohenkiset tyttö ja poika ja koira. Kyllä, koirakin oli erittäine etnohenkinen komeine maalauksineen :)

Todistetusti México on pieni. Saavuttiin rannalle n. 6 aikaan aamuyöstä ja ainoosta paikasta mikä oli auki löysin yhden kaverin, joka hetken asusteli Cuernassa (väsäili rastoja ym. zocalolla) ;) Toisella rannalla törmäsin travelleriin, jonka tapasin Euroopassa reilatessa!

Paluumatkalla oli vähän epäonnea. Jo Mazuntessa jouduin ostaan uuden akun autoon, vanha kun simahti täysin. Parin tunnin ajon jälkeen toinen otti iskua huomaamattoman hidasteen jälkeen konepeltiin ja pamahti. Seuraavaan kylään päästiin taksilla (”huimat” 7 pesoa per persoona ja taksiin änki 6 ihmistä liftausmeinigillä :D) No eihän kylästä tietenkään automaattia löytynyt ja seuraava automaatillinen paikka oli 50km päässä. Rahaa ja aikaa siis hukattiin mukavasti tähän.. Lähettiin n. 16 ja kotona oltiin aamuyöstä 5.00, huh.

 

Nyt oon koko kuukauden viettänyt vaan mexicolaisten kanssa (no parina päivänä sonjan kanssa). Ja huomaa, että oon mexicolaistumassa pahasti esim.: sipseihin laitan salsaa, hedelmät chilillä, leivän päälle chilejä, aamupalaksi tacoja/enchilladaksia/pozole..., olueen on välttämättä lisättävä jotain ja erityisen hyvää on kun ekaan heittää salsa inglesaa, jugo maggia, suolaa ja limeä tai sitten clamatoa (valmissekoitus mausteista ja tomaattimehusta), autoa ajaessa vilkun lisäksi huidon usein kädellä ikkunasta. Pysähtyä voi luonnollisesti mihin vaan kunhan käyttää hätävilkkuja. Hmm, tapoja oli paljon muitakin, mutta nyt tulee mieleen vaan ruokaan liittyvää, taitaa olla nälkä :P