Choque

Mi carro

Huippu päivä oli yksi perjantai tässä reilu viikko sitten, excepto.... Alkoi mitäs muutakaan kun maukkaalla tacoaamiaisella, jonka jälkeen suunnattiin Bulliin, ensimmäisenä tietenkin Perla negra. Jotta tulisi halvemmaksi, ehdotin, että mennään superin kautta meille, unos pomos y ya..Poitsut veti koko pitkän päivän valkosissa vaatteissaan (kaikki siis lääkäriopiskelijoita) ja eivät muuten ihan puhtaan valkosina säilyneet, onneksi meillä suomessa on haalarit <3 Kristinan ja Juanin syndeiltä jostain syystä päädyttiin taas Krishnaan ja kotimatkalla sieltä oikeen raju päätös illalle. Kolari camionetan ja sen jälkeen puun kanssa. Oikeestaan muistan vaan edessä olevan camionetan ja ajatuksen, ei ****, nyt muuten törmätään. (Tällä kertaan en ollut ajamassa). Rene joutu vähän puhalteleen muhun ilmaa, varmaan turvavyö tyhjensi keuhkot.. Ambulanssilla sairaalaan. Koko ajan onneksi joko Rene, Chris tai Renen äiti oli mun vieressä, muuten olisi ollut vähän turvaton olo mexicolaisen sairaalan hulinassa.. No mutta onneksi kaikki nyt kunnossa, niskatukea tarvisi käyttää pari kolme viikkoo, kivut selästä ja päänsäryt on jo lakanneet :)


Viime viikolla taas alkoi viimeiset parcialit, jee siis vikat! Nyt täytyy tehä vielä kolme loppuprojektia ja 2 loppukoetta, tunteja jäljellä 2 viikkoo. Meni kyllä älyttömän nopeesti tämä semesteri, onneksi on vielä toinen jäljellä!!! Lähes kaikki muut vaihtarit palaa, ihan vaan muutama jää ja en oikeestaan ees tiedä ketä ne on. Onneksi on méxicolaisia kavereita :) Asunto tosiaan tarvisi etsiä, vuokrasoppari loppuu 20.joulukuuta, eiiiiii, joudun muuttaan pois tästä :( Tuskin löydän toista samanlaista asuntoo valtavalla puutarhalla, kattoterassilla, isolla uima-altaalla.... Vamos a ver....


Yksi tapa mikä aluks tuntu vähän oudolta on, että kaikki ruoka on tarkotettu jaettavaksi. Esim. tilasin baarissa kovin nälkäsenä ruoka-annoksen, mutta eipä tarvinnut sitä juurikaan itse nauttia ja luonnollisesti nälkä ei lähtenyt =)
Hienossa ravintolassakin kaikki sörkkii toistensa lautasilla ja lopulta usein kierrätettiin lautasia, että kaikki saa maistaa kaikkea. Ja heti kun ruoka tulee pöytään hirveen kriittisenä katsotaan annosta, ”hei, saanko lisää kastiketta”, ” Tässä on liikaa juustoa” Ja koska ruokailu kestää ikuisuuden niin välissä pyydetään lämmittään ruokaa lisää.. Ja lopuksi pienetkin ripposet usein pakataan mukaan.
Sen sijaan kotona kaikki ruoka ei ole tarkoitettu jaettavaksi, löysin yksi päivä hyllyltäni suklaapaperin roskan ja mäkkärin jäätelökupin, vieressä viesti ”voisitko kysyä kämppiksiltäsi...” tms. En siis todellakaan ollut syönyt kenenkään suklaita tai jäätelöitä, mutta kohtuullisen huvittavaa toimintaa, ei voi sitten itse tulla kysymään oonko mahdollisesti syönyt..Ranskalaiset....


Eilen ostin auton :D VW Pointer -98, pieni ja sievä. Rene ja Chris oli tsekkaamassa paperit ja auton noin päällisin puolin. Tänään (tai sitten mañana, koskaan kun ei méxicolaisista tiedä) vien sen viel tsekattavaksi, että kaikki varmasti pelittää. Ja koska kokemustakin jo on, niin otan myös vakuutuksen; Renen sisko hoitaa sen, kun on töissä pankissa. Itse lähinnä laitoin nimen yhteen paperiin ja tietenkin valitsin auton (vaihtoehtoja ei itseasiassa niin laajasti ollut mun varallisuuteen nähden). Nyt sitten pääsee vähän tsiikailee Méxicoa paremmin, jeejee. Taidetaan heti tällä viikkoo lähtee pikkureissuun, ens viikon maanantai kun on vapaa niin on yhteensä 5 vapaapäivää. Katotaan mihin päädytään :)