mitä muuta kuin tacoja ja tequilaa..

1. Las estacas ja reilu 20-viikkoinen massu

2. Karaoke-baarissa

3. Chrisin syndet

4. Las estacas

5. Juomaherkkuni vichyä con limon y sal

On tullut joka puolelta huomattelua tästä mun niin ahkerasta kirjoittamisesta. Koneella kyllä on muutamia aloitettuja tekstejä, mutta eivät sitten ikinä päätyneet tänne asti.

Nyt on siis jo vaihtovuosi hurahtanut ohi ja olen jo Suomessa. Hetken tällä kertaa, elokuussa on lento takaisin.. Niinkin jännästi kävi, että masussa potkii nyt pikkuruinen suomalaismeksikolainen ihmisen alku. Aivan superonnellinen käänne vaihtovuodelle (joskaan ei välttämättä kuulu niihin normaalimpiin vaihtarikokemuksiin). Ja joskin sillä on myös supersurullinen kääntöpuoli; nyt sitten joutuu sekä itse, että läheiset ihmiset ikävöimään enemmän ja vähemmän; luultavammin enemmän.

Tulevaisuudesta en juuri ole tietoinen, onneksi nyt on aikaa miettiä ja hetkeksi ihan luvan kanssa pehmittää aivonsa lähinnä beibin hoitoon. Tämä tapaus antaa syyn olla poissaolevana extra aikaa tuolta yliopistoltakin.

Tulevan vauvan isän onnea on vaikee sanoin kuvailla, ei meinaa enää pysyä nahoissaan :) Tämä Suomilomailu tietenkin aiheuttaa kauheasti huolta ja ikävää. Pitää huolellisesti päivittää lähes joka päivän eteneminen tuohon masuun liittyen. Renen intoa (myöskään huolta) ei yhtään vähennä, että oli juuri synnytysosastolla harjoittelussa ja tällä hetkellä pediatriassa.. 

 

Varsinaisesti vaihtovuoden sisältö ei kuitenkaan vaihtunut. Tai ehkä olisin pari reissua tehnyt enemmän (guatemalassa olin ajatellut käydä, mutta täytynee siirtää tuota reissua) ja muutama alkoholiannoskin olisi tullut nautittua enemmän siinä kevään puolella, mutta siinäpä se. Baarissa ja bileissä käyminen ei oikeastaan vähentynyt, karpalomehulla ja vichyllä seuraava päiväkään ei ole yhtään hukkaan heitetty :D

 Jos muuten Suomessa tuntuu, että kaikki kaverit on syntyneet keväällä näin on myös Meksikossa, ei mennyt kovin montaa päivää, ettei olisi ollut jotain syndekemuja jossakin. Tuosta edellisestä blogitekstistä näkyy tuo traditio, että survotaan naama kakkuun. Yhtään murtunutta nenää tai haljennutta hammasta en kyllä ollut enää todistamassa tästä määrästä huolimatta; pari tällaista tapausta sattui kuitenkin vuoden aikana ;)

 

Jossain vaiheessa tuntui, että eipä arkipävän elämässä paljon eroa ole, asui sitten täällä tai siellä.

Kaikkeen tottuu. Niistä aikasemmista ei tänne päätyneistä blogiteksteistä poimin jotain:

Aamulla kun lähdin ”töihin” naapurin kalkkunat ja mitkälie muut lintuset raakuu kurkku suorana. Toiselta puolelta jokea kuuluu lampaiden määkyminen. Kävelin terveyskeskuksen ohi, jonka piha oli jo täynnä etenkin vanhempia lastensa kanssa. Odotushuone ei ihan kaikille riitä, mahtaako sellaista siellä olla. Ulkopuolella on kojut täynntä aamupalaa, tacoja, quesadilloja jne. Taxikuskit huutelevat mua kyytiinsä, muutama muukin ohiajava auto. Kaksikaistainen tie muuttuu kolmikaistaiseksi kun kaikki haluaa päästä yhtäaikaa liikkeelle. Koululle minne olen menossa ottamaan valokuvia alakoululaisista on tiukka nousu ja hiki tulee jo pintaan, vaikka aamut muka on jo vähäsen raikkaampia iltasateiden alettua... Joku myy tien laidassa pieniä oranssiksi, keltaiseksi ja vihreäksi värjättyjä tipuja. 15 pesoa kipale.

 

Yhtenä aamuna ajattelin mennä aikaisin ostoskeskukseen, jotta välttyisi autossa pahimmalta kuumuudelta (+55 oon mitannut). Eihän tietenkään oikeen mikään kauppa vielä ollut auki ysin aikaan, 11-12 on se normaali aukeamisaika, arkipäivänä siis, laiskimukset. Ostin starbucksista tavallisen kahvin (voisi olettaa, että edes siellä olisi jonkun makuista kahvia...) joka tietenkin maisui lähinnä keitetyltä vedeltä. Yhtään ihmettele enää miksi mexicolaiset käyttää niin paljon sokeria  tai kanelia yms kahvissa, pitäähän siihen jostain saada makua. Tällä hetkellä tosin vahva kahvi saakin vaan närästyksen aikaan, mutta on se silti parempaa :) Keskelle ostoskeskusta oli pystytetty futiskatsomo mm-kisoihin ja sopivasti sain sitten ajan kulumaan Portugalin peliä katsellessa; ainoa naispuolinen olin kyllä siinä katsomossa ja niin kun kaikkialla sain kovasti huomiota osakseni.

Pelin jälkeen pääsin vihdoin kauppaan, myyjä kiikutti kaikki valitsemani vaatteet sovituskoppiin ja etsi sopivia kokoja. Valinnanvaikeus tuli sovituskopissa ja myyjä sitten pohti kanssani mitkä vaatekappeleet kannattaa ostaa, kun kaikkia en voinut. Ja pohtiminen kesti kauan, ei ole kyse halvimmasta liikkeestä. Aluksi tämmöinen ylenmääräinen avuliaisuus häiritsi kovasti. Eipä enää. Lähtiessä kävin vielä ostamassa kanasalaatin mukaan, kurkkaan, että on tuore ja hyvännäköinen; kanaa on mielestäni säälittävän vähän ja pyysin lisää. Työntekijä pahoitteli ja lappoi lisää polloa. Tätä ei tulisi mieleen tehdä Suomessa..

Niin, että onhan niitä eroja ihan joka asiassa ja lähes joka hetki, mutta tosiaan, kaikkeen tottuu.

Ei tarkoita, että kaikki mihin tottuu olisi niin mukavaa. Suomeen tullessa oli hassu, että pystyin kävelemään yksin jopa yöllä pelkäämättä. Ja täällä pääsee kävelemään ilman, että autoja on joka puolella ja ei tarvi syynätä jalkoihinsa koko ajan kompastumisvaarassa, ei ole asfaltissa ryppyjä. Sateella  täällä on mahdollista mennä ulos olematta saman tien uitetun koiran näköinen, vesi ei piiskaa joka puolelta ämpärikaupalla.

Kaupastakin saa kaikenlaista tuttua ja terveellistä ruokaa.

Ihmiset Suomessa kyllä tuntuu nyt kovin epäkohtelialta. Tuntuu hassulta kun ei useimmiten edes halita kun nähdään/hyvästellään. Kun lähtee isosta porukasta ei tarvitse kiertää halimassa ja pussailemassa kaikkien luona vaan riittää, että sanoo moro. Tämä on kyllä kovin kätevää, jos sattuu olemaan kiire ;) Baarissa joutuu jonottamaan tiskille; ei tietoakaan, että saapuessa ohjataan porukka pöytään ja ravataan koko ajan kysymässä lisäjuomia. Kaupassa kun kävin tänne tultuani sanoin automaattisesti ”hyvää päivänjatkoa” ja kyllä yllätyin kuinka typerältä kuulostin :D Yleisillä paikoilla ihmiset näyttää mököttävän. No eipä nämä itselle kummoisilta asiolta tunnu, mutta voin vaan kuvitella minkälaisen kulttuurishokin meksikolainen kokee tänne tullessaan. Ihme, että suomalaisia pidetään vähän juntteina ja epäystävällisinä... Täytyy kyllä jotenkin prepata, että ei se sitä ole, me nyt vaan käyttäydytään erilailla, ei meidän tarkoitus ole olla epäkohteliata. Mutta kyllä saattaa olla aikamoinen järkytys tuo palvelu ravintoloissa, kaupoissa ja baareissa ja myös ihmisten tapaaminen.

 

Blogin nimi aika osuva näin jälkeenpäin ajatellen. Sitä miettiessä en oikeen tiennyt mitä tuo tacon ja tequilan perään lisäisin, hyvä etten lähtenyt veikkaamaan mikä tuo mucho mas mahtaisi olla.. Pitihän niille puukkohippasille ja onnettomuudelle joku onnellinen vähän suurempi tapahtuma olla vastapainoksi!

 

Tietenkin (ainakin toivottavasti..) perhe ja kavereita haluaa tietää miten mun ja tämän tulevan suomalais-mexicaanon elämä lähtee alkuun, joten ajattelinkin avata uuden blogin, jota sitten kirjoittelen (toivottavasti) vähän ahkerammin ja henkilökohtasemmin, ettei sitten tarvi kaikille erikseen lähetällä sähköpostitarinoita. Saattaisivat jäädä aika vähiin per nenukka. Siihen jakelen salasanaa, kyselkää kaikki kiinnostuneet!!! (tiettyjen henkilöiden kohdalla tietenkin loukkaannun verisesti, jos ei kyselyitä kuulu, tämä on uhkaus)  (:  Niin, haluun vähän yksityiskohtasemmin kirjotella ja en kaikille suomenlukutaitoisille halua kuitenkaan elämääni jakaa, joten päätin siis suojata blogin salasanalla. Alotan jo vissiin kirjottelemaan siitä, kuinka jänskättää lennellä ympäri maailmaa tän pallovatsan kanssa..

 

Niin ja jos kenellä tahansa on jotain kysyttävää meksikosta, kielen oppimisesta, vaihdosta jne  jne niin saa mun s-posti osoitteeseen lähetellä kysymyksiä kirsikka__@hotmail.com (huom 2 alaviivaa)