1. Terveysaamupala
3. Festival en Tepoztlán
Pakko vielä pikkasen hehkuttaa tätä meijan kämppää, istun opiskelees sohvalla olkkarissa, jossa siis yksi seinä kokonaan lasia, maiseman on mahtava, Cuernavacan (tai oikeestaan Temixcon, Brugosin, Xochitepecin alueen...) valomeri levittäytyy joka puolelle :P
Eilen sain autoni vihdoin käytettyä mekaanikolla, kulutti reippaasti bensaa ja öljyä tiputtelee... han yksin menin tyttönä (sekin jo mexicossa) ja vielä ulkomaalaisena mekaanikolle ja selitin kaikki, mitä auto temppuilee.. Oli kyllä tosi yhtävällinen tämä mekaanikko ja teki kirjallisen selityksen kaikesta mitä aikoo tehä ja mitä mun pitää ostaa, että voin kiikuttaa sen Renelle katottavaksi. Tämän halusin ihan varmuudeksi, voi meinaan etenkin tämän ulkomaalainen ja tyttö yhdistelmään törmätessään hippasen nostaa hintaa ja keksiä vähän extravikoja... Osia piti jonkin verta ostaa ite, mutta tuo päivän työskentely makso huimat n.25 euroo..
Siitä tuli mieleen , että kävin myös pistään vihdoin tuon prosessin alkuun (2 viikkoa sitten), että auto tulee mun nimiin (se on tässä kuussa 100% alennuksella, joten siksi oon oottanut). Hippasen sekin epäilytti tehä yksin, mutta sielläkin kaikki oli ihan superystävällisiä; yksi señor neuvoi mihin päin sitä valtavaa "toimistoa" piti mennä (varsinainen paikka tollasille asioille, ulkona katoksessa vähän niinkun tacokojuja ja siellä sitten käsiteltiin tärkeitä papereita). Toinen antoi mulle nipun lappuja täytettävksi ja kolmas auttoi sitten täyttämään ne, kun silmät pyöreinä niitä hekten ensin tuijottelin. Sitten taas yksi señor selitti huolella miten prosessi etenee ja piti viel ottaa kopiot autoverokuitesta jotka lähetettiin mexicoon tutkittavaksi.. Viikon parin päästä meen uudestaan kun ovat tutkineet, että muutaman vuoden autoverojen maksu oon varsmasti suoritettu. Tietenkin multa puuttuu edellisen omistajan ID, joka pitäisi olla. Alkuperäisessä myyntikirjassa on vaan yksi nimi; tehtiin erillinen myyntikirja naisen kanssa, joka mulle auton myi, jottei alkuperäiseen paperiin tulisi turhan montaa omistajaa ja mun oisi helpompi sit myyä se :) No nyt tämä Id kuitenkin jostain syystä puuttuu (epäilys että sen oon hukannut, muistan sen nähneeni), mutta yritän selvitä pienellä ”mordidalla”, ihan jo 50 pesolla kannattaa kauniisti kysyä, haittaako jos sitä ID:tä nyt ei löydy, mitenkään tämä korruptio taas tule esiin... Jos ei auta niin sitten lappuseen voi kirjottaa kenen tahansa nimen, joka mulle muka on myynyt auton ja kopsu hänen ID:sta. Että näin taas rehellistä toimintaa. Eilen menin kyseleen oisko veromaksut jo tutkittu, no eipä tietenkään näin nopeesti ;) Mutta kaikki muistivat mut siellä! Señor joka ohjailee ihmiset oikeelle kojulle kyselin ihmeissään eikö mun paperit ole vielä valmiit ”siitähän on jo 15 päivää kun kävit”. Tosissaan taitaa käydä ulkomaalaisia nuoria naisia siellä usein ;) Katotaan jos vaikka ens viikolla....
Yksi viikonloppu Chrisin isä kutsui sen ja Anan illallistaan hienoon ravinteliin ja tietenkin Renen kanssa lähdettiin mukaan (ilmasta kallista ruokaa hei ;) ). Ja oli kyllä ihan mahtavaa ruokaa, muutama 800 gramman pihvi tilattiin pöytään, ja tietenkin ruokajuomat, jälkkärit ja kaikki. Kysyivät vielä Chrisin vanhemmat mitä suomalaiset yleensä päättävät juhlaillallisen ja sitten pitikin ottaa vielä kahvit ja konjakit... Vähän kyllä tuntuu suomalaiselle nololta olla maksamatta mitään... Tai kun oon huono tapa edes tarjoutua maksamaan. Kaunis kiitos kun on se oikea tapa :)
Hih, tuli tehtyä taas lupaus, että valmistan itämaista ruokaa Chrisin vanhemmille.. Täytyy katsoa jääkö meksikolaiseksi tyhjäksi lupaukseksi, täältä kun ei julmetusti löydy noita mausteita ja jasmini- tai basmatiriisikin on jäänyt vaan haaveeksi.
Renen isä odottelee edelleen mun suomalaista ruokaa ja äiti pullia ja Rene omenapiirakkaa :D Mutta meidän lukaalissa ei ole uunia! Vaan hella, kumma juttu, keittiö on kuitenkin tilava kun mikä, on kyllä jossain asiossa tosiaan ollut vaan varsinainen sisustussuunnittelija tämä talon omistaja... Tämähän on vaan tekosyy, koska itämainen ruoka tietenkin onnistuu ilman uunia ja muut voin tehä Renen kotona.. Aikaahan myöskään ei ole, koska koulua on 12 tuntia viikossa :D
Ystävänpäivä oli täällä yllättäen vähän isompi juttu kun Suomessa. Sain karkkia, leivonnaisia ja ruusuja koulussa mexicolaisilta kavereilta; koulu oli täynnä kojuja, missä myytiin vaikka mitä härpää. Ja mun ystävänpäivälaja OLI iso nalle, jolla oli aivan valtava säkki mun lemppari suklaita. MUTTA Renen sisko (26v) varasti sen (ennen kun Rene siis ehti antaa sen mulle) ja antoi poikaystävälleen! Olin kyllä syvästi loukkaantunut L Mentiin koko päiväksi yksille festivaaleille Tepoztlaniin, oli huimasti ihmisiä, tanssia, ruokaa... Huippu päivä! Ja illalla ravinteliin tietenkin syömään.
Nyt oon tosissaan urheillut hiki roiskuen pari kertaa päivässä kun niin välillä tikistää vaatteet :D Mutta ei auta, ehkä tarvisi luopua myös muutamista iltatacoista, leivonnaisista ja näistä ”terveellisistä” aamupaloista. Ehkä paras olla tyytyväinen tässä meksikolaistuneessa vartalossaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti